Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.


Ajankohtaista

 

Koronavirusepidemia on hallinnut meidän kaikkien elämää viimeisen vuoden aikana, mutta nyt vihdoin näyttäisi olevan valoa tunnelin päässä; toivottavasti voidaan pikkuhiljaa palata pysyvästi kohti normaalimpaa elämää.

 

Sukuseuralla ei ole tälle vuodelle retki- eikä matkasuunnitelmia, mutta sukukokous toki pidetään. Se on tänäkin vuonna normaalia myöhemmin, eli vasta elokuussa, jolloin toivottavasti ei ole enää kokoontumisrajoituksia.

 

 

Sukukokous on lauantaina 21.8.2021 ja nyt ensimmäistä kertaa Tampereella! Kokouspaikkana on museokeskus Vapriikki. 

Ilmoittautumiset (ja tiedot mahdollisista erikoisruokavalioista) 15.7.2021 mennessä Helleville.

 

 Lisätietoja jäsenkirjeestä

21/4/2021

Jäsenrekisteriseloste

Sukututkimusrekisteriseloste

Airi Musto on tehnyt esitteen Kotkasaaren kotimuseosta.

 

Knaapit

Syksyllä 1605 puolalaisia vastaan käydyn ja hävityn Kirkholman taistelun (17.9.1605)  jälkeen Ruotsin kuningas Kaarle IX perusti uuden sotilasluokan, asepalvelusta suorittavan knaappiaatelin,  tehostaakseen Ruotsi-Suomen joukkojen, erityisesti ratsuväen, laatua ja suorituskykyä.

Knaappiaateli perustettiin 6.1.1606. Hallitsija julisti, että jokainen, joka tahtoi palvella ratsuväessä ja itse kustantaa ratsun ja aseet, sai omistamansa tilat ikuiseksi rälssiksi.  Useita tiloja omistaneet ja palvelukseen sitoutuneet voitiin velvoittaa lähettämään useampia miehiä ja ratsuja sotaan. Ratsumiehiksi kelpuutetut saivat oikeuden käyttää kaikille suvuille yhteistä vaakunakilpeä. 

Knaapin kaaduttua tai haavoituttua hänen perheensä sai nauttia verovapautta kunnes pojat kasvoivat riittävän vanhoiksi miekkaa kantamaan. Jos rälssioikeutta ei enää haluttu säilyttää, oli jälkeläisillä oikeus luopua niistä ja siirtyä takaisin veroa maksavien talonpoikien luokkaan.  Jos knaapilla ei ollut poikia, niin hänen kuollessaan hänen vävyllään oli oikeus jatkaa palvelusta samoin eduin kuin edeltäjänsä. Jalkaväkipalvelukseen sitoutuneille myönnettiin samat edut kuin ratsuväkiknaapeille.

Maunu Ikävalko kuului Jääsken knaapeihin ja hänen nimensä mainitaan kuninkaan kirjeessä.

Lähde: Helge Pohjolan-Pirhonen: Suomen historia VII osa,  Suomen historia 1523-1617, WSOY, Porvoo 1960

 

Knaapien vaakunaKnaapien vaakuna